Teos kuvaa kuinka antiikin Rooman alkuaikoina valtakunnassa vallitsi demokratia tai ainakin jonkinlainen esiaste siitä. Tällöin vallassa oli ”kansa” eli mahtisuvuista olevat miehet. Valta oli jaettu ja sillä estettiin diktaattorien syntyminen. Järjestelmä ei kuitenkaan aina toiminut kunnolla ja henkilö pystyi poikkeuksellisesti saamaan diktaattorin aseman äänestyksen kautta. Nämä suuret miehet opiskelivat tähän poliitikon työhön koko nuoruutensa ja vielä aikuisiässäkin he oppivat uutta. Tämän saman poliitikon polun kulki jokaisen sukupolven suursukujen miehet. Poikkeusta tähän perinteeseen ei tehnyt edes antiikinajan mahtavin mies Julius Caesar, joka kaikin puolin oli muuten hieman omalaatuinen.
Vallanhimon
lisääntyessä jotkin miehistä käyttivät tehtäviensä suorittamiseen tarkoitettua ”omaa
armeijaansa” valtakuntaa vastaan. He hyökkäsivät Rooman kaupunkiin teloituttaen
kaikki poliittiset vastustajansa ja vaatien itselleen yksinvaltiutta. Tällaisia
miehiä oli melko vähän, mutta kuitenkin tarpeeksi opettamaan Caesarille
väkivallan tehon politiikassa. Yksinvaltiaita Roomaan tuli aina edellisen
kuoltua tai jopa tämän elinaikana, jolloin valta kaapattiin. Lopulta kuitenkin
yksi näistä yksinvaltiaista luopui vallastaan ja voimaan tuli laki, jolla uudet
vallan kaappaukset estettiin. Roomaan palasi jälleen demokratia.
Tämän demokraattisen
ajanjakson aikana Caesar pystyi nousemaan urallaan ylemmäs ja saamaan kansan
suosiota. Hän saikin viimein Rooman
mahtavimman konsulin viran ja vuoden jälkeen hänestä tehtiin prokonsuli, joka
oli tavallista. Prokonsulina Caesar pääsi hallitsemaan omaa Provinssiaan eli
Rooman osaa, Galliaa. Siellä tehtyjen, suurten sota saavutusten ansiosta Caesar
sai suurta kunnioitusta ja suosiota. Caesaria verrattiin jopa Aleksanteri
Suureen, joka oli suuri valloittaja. Tämän suuren suosion saatuaan ja
prokonsuli kautensa päätyttyään Caesar päättää ottaa vallan omiin käsiinsä.
Caesar valtasi Rooman ja kansa piti häntä Rooman kuninkaana, vaikka Caesar ei
ikinä tätä arvoa itselleen ottanut.
Caesar antiikinajan
mahtavin mies ja sotasankari, loi omalla valtakaudellaan Rooman tasavallasta keisarikunnan.
Vaikka ensimmäinen keisari astuikin valtaan vasta Caesarin kuoltua ja hän oli
Caesarin ottopoika. Caesar muutti vallassa ollessaan kalenterin nykyisin
tunnettuun versioon ja teki Roomasta paremman paikan asua. Kansaan
vaikuttavilla, onnistuneilla päätöksillä ja uudistuksilla hän kasvattikin jo
valmiiksi suurta suosiotaan. Caesarilla oli suuri valloittajan ja sotasankarin
maineen lisäksi eräänlainen mukavan hallitsijan maine kansan keskuudessa.
Caesarin suuren
kansansuosion ja yksinvaltiaan oikeuksien takia hänellä oli useita vihamiehiä.
Nämä miehet, joista osaa Caesar oli pitänyt ystävinään, murhasivat hänet kesken
senaatin kokouksen. Tämän teon takia miehistä tuli vihattuja ja heidät
häädettiin maasta vaikka he teon tehdessään uskoivat toisin. Kuolemansa jälkeen
Caesarin nimestä tuli yksinvaltiasta kuvaava sana. Kaikki tulevat Rooman
hallitsijat ottivat nimekseen Caesar, josta tuleekin nimitys keisari. Myös heinäkuu
joka on englanniksi july, tulee nimestä Julius. Julius Caesarin elämä ja hänen
valtakautensa jättivät jälkensä niin antiikinajan kuin nykyajankin ihmisiin ja
yhteiskuntaan. Ei Gaius Julius Caesaria turhaan sanota maailman mahtavimmaksi
mieheksi.